hitsi että on olevinaan tuo maha pohjaton..kokoajan pitäisi syödä...no, en syö mutta välillä tuo oikea käsi tekee semmoisia äkkinäisiä liikkeitä että ottaa sormiinsa jotain syötävää ja yrittää tunkea mun suuhun. Käsi elää omaa elämää ja tottelee mun pullukoiden aivojen käskyä. Suu onneksi on pysynyt kiinni ainakin suurinpiirtein. Äsken vedin painonvartijoiden toffeepatukan kun teki niin mieli makeaa, siinä meni 3 pistettä ja illaksi ei sitten varmaan ole enää kuin 1 tai 2 pistettä. Jotenkin oon mennyt laskuissa sekaisin...täytyy skarpata tai muuten alkaa alamäki tai siis ylämäki: paino kohta nousee samoihin lukemiin kuin alussa...voihan se tietysti olla (toivon, luotan ja uskon) että lasken nuo pisteeni kuitenkin pikkasen yläkanttiin kun kaikista en ole kuitenkaan niin varma että paljonko niistä pitäisi pisteitä merkitä...eli syönkö liian vähän...tai vääränlaisesti...miten tää voi olla niin vaikeaa....olen hukannut tuon painonvartijoiden lehtisenkin missä on noiden ruokien ja ruoka-aineiden pistemäärät. Nyt yritetään muistella mitä mikäkin oli...ja muistihan mulla on aina ollut huono eli ollaan pikkasen heikoilla jäillä tän pistelaskun kanssa...no tietysti jos syön vaan noita sapuskoja mistä 100 % muistan niiden pisteet niin ei mitään hätää...pikkasen vaan tylsää syödä päivästä toiseen samaa...No mutta pakkohan tästä on selvitä...ei kai tää tähän nyt voi loppua...innostusta on kuitenkin kovasti...ja onneksi nyt on vasta tiistai eli punnitukseen on monta päivää...lenkillä kuitenkin olin aamulla ja nytkin pitäisi lähteä taas viemään noita koiria juoksemaan.

Pääsiäinen tulee kovaa vauhtia: ostin tänään ison kasan ruukkunarsisseja jotka pitäisi istuttaa johonkin kauniisiin ruukkuihin ja jos löytäisi muutaman kukkivan orvokinkin tuolta kasvihuoneesta niiden kanssa. Ja ostinhan minä vielä kotimaisen lampaanviulun...ja että oliko kallista? No jotain kamalan hintavaa...onneksi sitä syödään meidän talossa vaan kerran vuodessa tai harvemmin. Kilohinta oli 20 euroa ja toi kapea viulu painoi reilu 2 kg joten laskekaa siitä paljon tuli maksamaan. Nappasin hintalapun kotona pois ettei kukaan mee kurkkimaan kuinka paljon se on maksanut...hirvitti itteäkin mut kun on kauan aikaa tehnyt mieli laittaa lammaspaistia pääsiäiseksi..muutamana vuonna ei ole ollutkaan kun tuo muu perhe ei oikein tykkää koko päkäpäästä...toivotaan ettei maistu villasukille vaan on hyvän makuista...noin kallista lihaa täytyy syödä vaikka se maistuisi kuinka pahalle...sama kun pistelisi euroja suuhunsa...mut toisaalta tänä pääsiäisenä ei osteta niitä suklaamunia niin johan siitä säästyy monta kymmentä euroa...

Sitä mun piti vielä kysyä että miten ootte päässeet tähän kesäaikaan mukaan? Mulla tuppaa aamut olemaan tosi vaikeita...illalla ei nukuta millään mutta aamulla pitää pakosti raahautua tuolta sängystä ylös...ja sitte väsyttääkin koko päivän..tänäänkin en ole oikeastaan tehnyt mitään...onneksi oli tyttöjä töissä puutarhalla joten sain olla "sisähommissa", (olin päikkäreillä mut ei kerrota kellee)...Joku vitamiinin puutos ihan kuin vaivaisi...C-vitamiiniako pitäisi ottaa vai A, B, D vai E:tä...pillereitä olisi kyllä lääkekaappi pullollaan mutta kun on niin pirun vaikeaa ottaa mitään...On magnesium-purutablettejakin, mut niitä kun ottaa ja pureskelee on suu valkoisessa vaahdossa kuin vesikauhuisella...yök, pahoja! Ja tota B-vitamiinia pitäis syödä kun elohiiri tai joku otus nykii oikeaa silmäkulmaa jatkuvasti..tulee vielä kasvohalvaus...Mun täytyy hommaa semmoinen dosetti apeteekista mihin laittaa noi pillerit viikoksi aina valmiiksi et muistaa ottaa ne, etenkin kun ne on esillä tossa keittiön pöydällä. Jotain piristystä täytyy saada...ei tää väsynyt olotila ole normaali...

Mutta jos mä kuitenkin jaksaisin nyt raahautua alakertaan ja lähteä lenkille...ilta on tuleva olemaan pitkä ja kurja kun ei oikein voi syödä mitään...no omenoita tietysti ja ehkäpä tuolta löytyy appelsiinikin...niillähän pärjää hyvin...täyttäävät ainakin vatsaa...palaillaan taas kun on jotain sydämellä....Tsemppiä kaikille ja eiköhän tää tästä sutviudu...