Ihmisen muisti on tosi lyhyt. Aamiaispöydässä meinasi jo unohtua eilinen lupaus alkaa laihduttamaan ja pullan pala oli jo aikeissa mennä suuhun kun havahduin että hei, mikäs tää on? Sitten söinkin vain appelsiinin (olikin todella hyvä yksilö,paras koko talvena) ja join kaksi kuppia kahvia. Tiedän että aamiainen pitäisi sisältää muutakin kun yhden appelsiinin mutta nyt ei vaan maistunut. Lounaalla yritän syödä sitten jotain "järkevää". Täytyy etsiä nuo vanhat painonvartijan oppaat josta näkee noiden ruokien pisteytykset. Jos alkaa "musta tuntuu" meiningillä laittamaan ylös mitä on syönyt voipi olla että pisteet ovat liian alhaiset tai ehkäpä päinvastoin. 

Vaikka tänään on sunnuntai on minulla näin yksityisyrittäjänä töitä, iltapäivällä lähden kuitenkin koiran kanssa pitkälle lenkille, jossa se saa juosta vapaana ja minä voin vaikka ottaa kävelysauvat matkaan että tulee enempi vauhtia...ja toivottavasti hiki.

Tavoite pudottaa ensin 10 % painostani on vielä voimassa eli sehän oli peräti 10.5 kg. Olen siis muutaman kilon yli sadan kilon painoinen. Tiedän että se on paljon. Ja sen huomaa myös siitä että kengän nauhoja ei meinaa saada enää millään kiinni, syksyllä ostamani takki kiristää rintojen kohdalta, käsivarret ovat kuin paksut pötikät, kaikki farkut ovat ihmeesti kutistuneet kaapissa eivätkä enää mene kiinni vyötärön kohdalta. Viime kesänä painoin vielä noin 95 kiloa, ja vaikka sekin on iso määrä oli silloin huomattavasti helpompi olla. Tuo maaginen raja 100 on todella niin maaginen kuin se vaan voi olla. Kaikki mikä sen ali menee on hyvä asia ja taas yli menevä on katastrofaalista.

Nyt minulla on kuitenkin sellainen olo tila että voinkin onnistua tässä tavoitteessani. Ja ihmeesti tämä blogiin kirjoittaminen antaa voimaa, vaikka tämä onkin vasta toinen päivä blogin pitämisessä. Mutta jos joku vaikka lukisi näitä minun mietteitäni ja olisi vielä samassa tilanteessakin, niin olisi kiva kuulla Sinusta. Miten Sinulla menee? Eikö olisi mukavaa että joku olisi aidosti kiinnostunut miten laihdutuksesi etenee eikä heti kun asiasta kuulee sano että et sinä kuitenkaan onnistu ja mitä turhaa sinä nyt laihdutat, takaisin ne kilot kuitenkin tulee korkojen kera.

Minulla on aina ollut perhe joka on yrittänyt lannistaa kaikella tavalla että varmasti epäonnistuisin laihuttamisessani. Eikö ole aika erikoista? Luulisi että edes oman perheen jäsenet antaisivat tukensa eivätkä heti yrittäisi sabotoida toisen yritystä parempaan elämään. Kyse on varmaan siitä että koko perheemme on ylipainoinen eikä meistä kukaan ole pystynyt laihduttaamaan, ainakaan pysyvästi. Olemme siis kaikki epäonnistuneet, monesti, siis miksi soisimme toisillemme sen ilon että saisimme ylipainomme pois ja vielä pysymään sen poissa. Ehkäpä tämäkin on sitä jonkinlaista kateutta siitä että toisesta tulisi hoikempi ja terveempi kuin itse on. Nyt olen päättänyt että en kuuntele toisten puhetta, vaan käyn tämän laihdutusurakan oman pääni sisällä, en yritä laihtua toisten takia vaan ihan vaan itseäni varten.

Nyt minun täytyy lähteä töihin, mutta yritän laittaa mietteitäni taas vaikka illalla miten eka päivä on mennyt. Toivottavasti ei tule heti mitään sortumisia, vaikka jääkaapissa onkin tehty ihana täytekakku, vieraita varten....