enkä uskaltanut mennä aamulla puntarille vaikka olisikin ollut virallinen punnituspäivä...ensin unohdin koko asian ja sitten tuntui että parempi kun ei edes mene, tulee vaan paha mieli kun on lihonut ainakin sata kiloa...farkut tiukkaa mahasta jotka vielä pari viikkoa sitten olivat olevinaan löysän oloiset. Mutta mitäs muuta sitä voi odottaa kun on kaksi viikkoa syönyt miten sattuu...uudet perunat on joka kesäinen kompastuskivi mulle...voimariinin kanssa ne on vaan niin hyvää että niitä tulee syötyä pitkin iltaa kylmänäkin. Täytyy vissii lopettaa koko uusien pottujen osto...siihen asti kunnes alkaa omasta pellosta niitä saamaan. Ja olen myös sortunut ostamaan karkkia...iik!! Miksi? Mikä kumma taas on ajanut mut siihen...joku sokerin puutos on pakko olla kun väkisin nuo jalat vie mut sinne karkkiosastolle. Onneksi suklaalevyt on vielä jääneet hyllyyn...vaikka pakko tunnustaa että ostin tänään liköörikonvehtipussin jonka sisällön olen syönyt jo puoliksi. Ärsyttää kun itse huomaa kuinka huono itsekuri itellä on...ei voi vastustaa noita herkkuja. Monena aamuna on mun aamiainenkin ollut joku pullan käntty...ihan kun ei muuta syömistä talosta löytyisi. Ei vaan huvita ja viitti heti aamusella laittaa mitään terveellistä itelle. Salaatitkin on ollut jotenkin vastenmielisiä...syöty niitä on mutta aika pieni annos lautasella on ollut...Suurin syy tähän oletettavaan painon nousuun on kyllä nuo monet jäätelöannokset mitä olen syönyt. Olen löytänyt tuolta lähikaupasta extra hyvää ja lihottavaa amerikkalaista keksijäätelöä, joista mun on nyt tosissaan pysyttävä erossa.

Olen paljon jäljessä siitä mitä kuvittelin painavani juhannuksena...koskaan ei nuo mun laskelmat ole kyllä menneet niin kuin olen ajatellut kun olen laihduttanut...sitä kuvittelee että se viisi kiloa lähtee joka kuukausi...mutta ei nyt sentään. Kesäkuussa on paino pysynyt oikeastaan ihan samassa...oma vika kun ei ole jaksanut panostaa tohon laihdutukseen...jokin pieni väsyminen tuli tossa matkan varrella...kaiketi se oli odotettavissa. Nyt kun vaan sais takaisin sen innostuksen mikä oli silloin alussa...muuten on suuri vaara että nyt alkaa nuo kilot tulemaan takaisin. Lenkitkin on olleet liian kevyitä...hiki ei ole tullut kuin kenkiä laittaessa jalkaan...tohon kuntoiluun pitäisi panostaa ja viedä noita koiruuksia pikkasen pidemmille reissuille. Tää juhannuskin meni oikeestaan ihan levätessä...univelkaa on kasaantunut näiden parin kuukauden aikana mitä puutarha on ollut auki...ja yleistä väsymystä. Onneksi oli kolme päivää vapaana et huomenna taas jaksaa avata ovet asiakkaille. Ja onneksi alkaa kasvihuoneet olla suurin piirtein tyhjät että jos vielä viikon jaksaisi niin sitten voisi laittaa kyltin tienviereen et puutarha suljettu tältä kesältä. Sen jälkeen olisi paremmin aikaa keskittyä tähän laihdutusprojektiinkin ja oman fyysisen kunnon kohentamiseen...

Mitään kilo tavoitteita en uskalla enää sanoa, ainakaan ääneen, tuntuu jos niin tekee eikä niitä saavutakkaan tulee vaan paha mieli...parempi siis ottaa vaan viikko kerraallaan ja katsoa miten homma etenee..ja toivoa parasta. Iso apu tähän astiseen painonpudotukseen on ollut tää blogin pito, voimaa ja tsemppiä on antanut kovasti se että joku samojen asioiden kanssa kamppaileva on jaksanut jättää kannustavia kommentteja, suuri kiitos niistä! Siispä yritetään vastaisuudessakin  kannustaa toisiamme ja auttaa vaikeuksien yli, sillä niitä varmasti tulee olemaan tässä matkan varrella. Hyvää alkavaa viikkoa ja tsemppiä kaikille tasapuolisesti!