No nyt sitten ollaan polvivammaisia...toista viikkoa sairaslomalla kun vasen polvi teki tenän...turvonnut kuin jalkapallo ja koukkuun ei saa sitten millään...ja pirun kipeä. Lähete ortobedille tulee joskus kun kerkeää...lenkit on siis lenkkeilty ja sen huomaa...maha pömpöllään ollaan..paino keikkuu tossa 75 kilon molemmilla puolilla...ennemminkin siellä yläpuolella...ärsyttävää..mutta ei voi mitään. Töitä joutuu kuitenkin koko ajan tekemään...keikkumaan traktorissa...hyppimään kärreille...kiipeämään rappuja viljakuivurille sekä jyväsalvoihin ylös alas...eli eihän tuo polvi voi ikinä parantua kun ei sitä ehdi lepuuttaa...välillä kipu on ollut niin kauhea että itku on meinannut tulla..mutta hammasta purren sitä ollaan menty...perkele yksi polvi mua pysäytä....

Syömiset "yritän" pitää reilassa...välillä tulee kiireessä vedettyä voileipää mutta yleensä olen yrittänyt syödä jotain keittoja ja jälkkäriksi rahkaa tai jogurttia...pirun vaikeaa kun kipeänä sitä tekisi mieli vaikka mitä...no jospa se tästä iloksi muuttuu...

Ostin muuten jumppapallon...mitähän silläkin voisi tehdä...no ei ainakaan vielä mitään...on nimittäin niin löysä ettei se kestä mun painoa...pitäisi raahata se tonne ulos konehalliin ja laittaa lisää ilmaa oikein kompressoorilla..mutta ei jaksa...jos se kuitenkin auttaisi kun se seisoo tuolla makuuhuoneen nurkassa...ajatuksen voimalla nuo läskit kiinteytyisi...

Ja olen tainut pikkasen ihastua...aatelkaa minä...ikuinen sinkku...voi herran jestas kun ihminen voi mennä sekaisin...ja jostain miehestä...elämän kevät...mitähän tässä vielä käy...no ihan alkutekijöissä on tää meidän "suhde" mutta mielenkiinnolla katon tän jutun loppuun...voihan se olla että kyllästyn hyvinkin äkkiä tähän jatkuvaan viestittelyyn ja yhteyden pitoon...haluu kohta omaa aikaa..ei jaksa aina olla toisen kanssa yhdessä...kamala minä...itteä täynnä..mutta näin se vaan on kun on tottunut menemään ja olemaan niinkuin ite haluaa niin kamalan vaikeaa sitä on sopeutua toisen tapoihin...

No mitäs muuta...ei paljon mitään...sienessä käyty...tänäänkin luukkasin koirien kanssa metikössä...löysin ämpärillisen herkkutatteja...ihania pieniä ja ei matoja..ainakaan kovasti...tänä syksynä tuleekin hyvä tattivuosi...ikinä en ole löytänyt noita kuusenherkkutatteja noin paljoa...ämpärillinen kutistui putsaamisen ja paistamisen jälkeen suurinpiirtein puoleksi toista litraksi...eli hupaa tavaraa..no saahan niitä lisää kerättyä...

Syksy vaatteita teksi mieli ostella...mutta tilipäivä on vasta ensiviikolla...jospa sitten lähtisi kiertelemään kauppoja...laitoin kesävaatteet suurinpiirtein kaikki jo pois talvikorjaan...jotenkin ei enää pinkit puserot innosta...nyt on iltaisin niin synkkää ja pimeää että sitä itsekin haluaa pukeutua ruskan väreihin...ostin mä alesta uuden nahkatakin...olikin tosi kiva löytö...ja on muutamat puserotkin jo tullu ostettua mutta kun mä oikein pääsen shoppailemaan niin siinä ei riitä satanen eikä kaksi...se on taas vähintään viissataa egee mennyt kun mä ryntään kasseineni kaupasta ulos...ai niin ja syksyksi pitäisi saada muutamat uudet kengätkin...voi ei...mullahan menee viikko kun mä lähden shoppailemaan...

Mutta tässä kaikki tällä erää...painotaulukkoa en jaksa nyt päivittää..kun ei se ole siitä mihinkään muuttunut...mutta tsemppiä teille taas ja yritän pikkasen useammin käydä kirjottelemassa täällä mun kuulumisiani...tuo "rakkaus" vie mun kaiken ylimääräisen ajan...pirun ukot.