Kiitos kaikille jotka jättivät kommentteja edelliseen kirjoitukseen. Kiva kuulla että en ole ainoa joka kamppailee ylipainonsa kanssa vaan voin odottaa tsemppausta ja vertaistukea täällä blogimaailmassa. 

Tämä sunnuntai meni syömisen kannalta ihan hyvin. Luulin että voisi olla enemmänkin vaikeuksia kun jääkaappi oli eilen leivottuja herkkuja täynnä. Kaivoin Painonvartijoiden ruokien pisteytysvihkosen esille ja siitä yritin laskea syödyt pisteet aina kun olin jotain suuhuni laittanut. Siitä näkee hyvin kuinka nopeasti huonoilla valinnoilla tulee päivän pisteet nopeasti täyteen. Jos joku ei ymmärrä tätä mun pisteytyspuhetta niin selitänpä asiaa vähän enemmän: eli painonvartioissa on kaikki ruoat ja ruoanvalmistusaineet pisteytetty: esim. ruisleivän pala on 1 p, kevyt juustoviipale 1 p, banaani 2 p ja niin edelleen. Minun painoiseni saa syödä päivässä 24 pisteen verra ruokaa. Vihkosessa on hyvin lueteltu esim. eri lihat, makkarat, pastat ja niiden pistemäärät joten hyvin pystyy laskemaan paljon milläkin aterialla tulee syötyä. Yksinkertainen menetelmä eikä tarvitse laskea kaloreita, kunhan muistaa annoskoot eikä ala huijata itseään että 1 dl onkin omassa mittauksessa koussillinen...välillä tekee hyvää mitata desin mitalla esim. riisit ja pastat, tuo dl on aika pieni määrä ja silmä valehtelee hyvinkin äkkiä.

Mitäs tänään tuli sitten syötyä. Aamupäivä meni tosi vähällä syömisellä: applesiini kahvin kera aamiaiseksi, lounaalla kreikkalainen täytettyleipäpala kahvin kera. Elimistö alkoi huutaa sitä normaalia sokeriannostaan iltapäivällä. Onneksi pystyin vastustamaan kiusauksia ja selvisin päivälliseen asti. Jauhelihakastiketta paistilihasta tehtynä, vähän pastaa ja keitettyjä porkkanoita salaatinkera. Pisteitä oli vielä paljon syömättä illalla joten söin palan tekemääni aprikoositorttua iltakahvin kanssa. Mutta todellakin, päivän pisteet eivät menneet yli edes sen tortunpalan jälkeen. Eilen jos olisin laskenut kaikki syömäni ruoat ja herkut olisi pisteet menneet 2 viikoksi eteenpäin täyteen. Tänään olikin heti parempi olotila kun ei ollut syönyt itseään ähkyksi asti. Lenkilläkin kävin koirien kanssa ja kyllä tuo auringonpaistekin piristää hyvin ihmistä. Noiden lenkkien tehokkuutta voisi kyllä nostaa, tuollaiset sunnuntai kävelyt eivät paljon nosta hikeä pintaan vaikka parempiahan nekin on kuin ei mitään. Koirat vaativat kuitenkin oman lenkkeilynsä ja tuntuu että muuhun ei paljon aikaa illalla enää ole. Pitäisiköhän kaivaa esille tuo kuntopyörä tuolta varastosta? Sekin vaan on niin tylsää hommaa ja takapuoli tulee äkkiä kipeäksi.

No mutta nyt on siis eka päivä ohi tämän laihdutuksen puitteissa ja hengissä selvittiin. Vanhasta kokemuksesta tiedän että eka viikko menee aivan kuin hurmassa ohi, tokalla viikolla yritetään selvitä vieroitusoireista, kolmannella viikolla ollaan uudistuneita ihmisiä ja neljännellä viikolla alkaa vanhat tavat tulla alitajuntaan. Eli vaikeuksia on edessä mutta tällä kertaa olen päättänyt että ne voitetaan ja sillä sipuli.