Ahne, possu, syöppö...se olen minä. Olen syönyt nimittäin tota ruokaa ihan liikaa. MIKSI??? Voi kun tietäisi, ymmärtäisi ja käsittäisi. Mikä tuolla päänupissa yhtäkkiä alkaa viiraamaan että lähes kaikki saavutetut tulokset lipuvat käsistä pois....paino oli tänään taas kolminumeroinen kun uskalsin punnita itseni. Potuttaa, ketuttaa, vi....aa...Eihän tämä mitään uutta ole...näin on käynyt ennenkin...siis joka kerran kun olen laihduttanut. Mutta kun nyt luulin että jaksan, kykenen, pystyn tähän pikkasen kauemmin kuin kuukauden verran. Mutta ei....en pystynyt. Nyt on ollut morkkis muutaman päivän. Onneksi en ole sortunut suklaaseen vaan syönyt ihan "tavallista" ruokaa liikaa. Ja liikunta on ollut ihan minimissä. Ei ole energiaa, ei sitten yhtään. Kaivoin jo esiin nuo Xtravaganza-pussit mitä mulla tuolla kaapissa on ollut kohta vuoden. Aattelin jos ottaisi viikon kuurin pusseja...tiedän että ovat pahoja mutta nyt tarttis tehdä jotain radikaalia että sais taas innostusta itseensä. Jossain sisimmässäni kyllä ymmärrän että ainahan näitä "vaikeita kausia" tulee...mutta silti. Ei tahdo epäonnistumisia nyt ollenkaan...

Järkevästi kun yritän ajatella asiaa niin eihän tuo yksi plussaviikko (jos sellainen on tulossa) kaada koko laihdutusprojektiani. Kilo sinne ja toinen tänne ei tunnu eikä näy kropassani: ei näy muuten kuin vaa´alla ja tuossa painotaulukossani. Muistan kun olin Painonvartijoissa (v.2007-2008) niin oli ihan samat tuntemukset kun paino alkoi junnaamaan ja tuli plussa viikkoja: innostus tottakai väheni ja alkoi olla "hälläväliä mitä tonne suuhun laittaa"-fiilis. Nyt täytyisi päästä tästä fiiliksestä irti...potkaista se ikkunasta ulos ja laittaa vielä koirat jahtaamaan se kauas metsään...Sillä en halua että tää on vaan tämmöinen kuukauden mittainen laihdutuspyrähdys. Tavoitteenihan oli että toukokuun lopulla painan 94 kiloa...eli siihen olisi matkaa vielä 6,5 kiloa. Ja kun sen jakaa jäljellä olevilla viikoilla on viikkopudotuksen määrä noin 0,8 kiloa. Ei se mikään mahdottomuus ole vaikka nyt tuntuu epätodennäköiseltä. Toukokuussa alkaa työrintamalla olla onneksi tai sanotaanko toivottavasti sen verran kiirettä, että liikuntaa saa ainakin tarpeeksi.

Mun täytyy saada jotenkin tsempattua itseäni että jaksan huomenna taas olla tiukkana ton syömisen kanssa...ja oon kyllä sitä mieltä että noi Painonvartijoiden patukat ei tee yhtään hyvää...ovat semmosia makeita hekkupaloja että kun niitä syö alkaa vaan enemmän tekemään mieli jotain hyvää...täytyy varmaan luopua niistä kokonaan tai sitten vaan syödä pari kertaa viikossa niitä kahvin kanssa. Keittojakin voisi tehdä pitkästä aikaa...pääsiäisen aikana tuli syötyä liharuokaa ihan liikaa (pihviä toisen perään)...kala-ateriat on unohdettu tyystin. Eli huomenna täytyypi mennä ruokaostoksille jos tuolla kaupassa on edes mitään ostettavaa kun on toi elintarvikelakko. No sittenpähän ainakin laihtuu kun ei ole mitään syötävää kaapissa.